Kukaan ei tiedä, kuinka pitkään vatupasseja on käytetty. Se kuitenkin tiedetään, että roomalaiset käyttivät vedellä täytettyjä säiliöitä eräänlaisina alkeellisina vatupasseina rakentaessaan kuuluisia akveduktejaan.
Tarkastelemalle säiliössä olevan veden pintaa roomalaiset pystyivät määrittämään, oliko pohja täysin tasainen vai vinossa.
Hieman nykyaikaisempi versio löytyy vuodesta 1661, jolloin ranskalainen tutkija Melchisedech Thévenot keksi modernin vatupassin. Keksintö levisi laajemmalle vasta 1700-luvun alussa.
Vielä pitkään rakentajat käyttivät mieluummin vedellä täytettyjä pulloja vesivaakana.
Nykyisin vatupasseissa käytetään nesteenä alkoholia tai öljyä veden sijasta.
Vatupassi koostuu profiilista, vaakasuorasta libellistä, yhdestä tai kahdesta pystysuorasta libellistä ja päätytulpista.
Vatupasseja on moniin eri tarkoituksiin portaiden rakentamisesta ja putkien asentamiseen, laatoitukseen ja sen tarkistamiseen, että asuntovaunu seisoo suorassa. Vatupassin valinnassa kannattaa ottaa huomioon monia asioita käyttötarkoituksen lisäksi.